For the greater good of Hockey

Koska näistä blogeista on tullut päivän sana, yhdessä kaikenmaailman facebookien, messengereiden sun muiden kanssa, niin ajattelin että miksen minäkin. Kuten otsikosta (se on tuossa päällä ennen tekstiä, jos ei joku tajunnut) saatat, rakas lukija, päätellä, jääkiekko on sen verran lähellä sydäntäni että kaikenkarvaiset tekstit juurikin siitä lienevät tämän palstan suola. Niitä nyt ei ihan joka päivä ole tulossa oikeastaan kahdestakin syystä. 1. Aika ei aina tahdo riittää, 2. Jääkiekkoa samalla intohimolla seuraavia henkilöitä on lähipiirissäni suhteellisen vähän.



Jääkiekkoa on lajina tullut seurattua oikeastaan 1990-luvun alusta lähtien. Niihin muutamiin jääkiekkoon liittyviin varhaismuistoihin kuuluvat muun muassa allaluetellut.



- TPS-Jokerit -finaali, en muista miltä vuodelta, mutta Jokerit voitti 4-1. Sen lisäksi että tykkäsin silloin Jokereista (hyi saatana!), voitin myös elämäni ensimmäisen kerran tulosvedossa. En paljoa, mutta pikkukaverille ihan kivan summan. Peliä oli jäljellä alta pari minuuttia, Jokerit johti 2-1, mulla tulosvedossa 4-1. Mutta kuten elämässä usein, kun kaikki toivo on mennyt, näkyi pieni valonkajastus jostain kaukaa horisontista: Jokerit teki tyhjiin, peli 3-1. Tepsin epätoivoinen yrittäminen jatkui, jälleen maalivahti pois. Ei aikaakaan kun Jokerimies pääsee yksin läpi, jättää kiekon jalkojensa välistä joukkuekaverilleen ja PAM: 4-1 taululle ja meikäläinen juoksee lappu kourassa ympäri huonetta kuin olympiakultaa voittanut. Siitä sitten pää kolmantena jalkana säntäsin paikalliseen veikkauspisteeseen tivamaan nyrkkiä pöytään lyöden että "missämunvoitot, missämunvoitot" tajuamatta että eihän niitä saa kun seuraavana päivänä... siinä siis muisto 1.



- Muisto 2 liittyy NHL:ään. Silloinen suosikkijoukkueeni Colorado Avalanche johti kevään 1996 Stanley Cupin finaaleita otteluvoitoin 3-0 Florida Panthersia vastaan, neljäs ottelu oli edennyt kolmanteen jatkoerään (edelleen yksi NHL:n historian pisimmistä jääkiekko-otteluista) tilanteessa 0-0. Ottelu oli siis käytännössä Patrick Roy vastaan John Vanbiesbrouk. Kolmatta jatkoerää oli pelattu aikamäärä X, kun aloitus oli Floridan kenttäpäädystä. Aloitusvoitto Coloradolle, kiekko pakin lapaan ja silloin pamahti. Saksan lahja...ööö...saksalaiselle jääkiekkoilulle, Herr Uwe Krupp, tälläsi uransa tärkeimmän maalin ja Lordi Stanleyn pokaali matkasi Kalliovuorten kupeeseen. Se oli aikaa se...

Siinäpä muisteloita hetkeksi. Enemmänkin juttua kyllä riittäisi ja on luvassakin ehkä myöhemmin.

Seuraavia aiheita:
- Tarinoita Hannu Hanhesta ja vähän muusta
- Jan Zelezny - keihään taikaa
- Punakoneen historiaa
- Olympiakiekon huumaa

jne.